Hammaslääkäri ei ole lääkäri, kuten esimerkiksi korva- tai silmälääkäri. Hammaslääketieteen viisivuotinen koulutusohjelma on Suomessa maailman huippua, mutta opiskelijat eivät suorita lääkärin, vaan hammaslääkärin tutkinnon. Suusairauksilla on kuitenkin suora yhteys yleisterveyteen, joten yleislääketieteen opintoja olisi syytä sisällyttää nykyistä enemmän myös Suomessa hammaslääketieteen opintoihin. Myös yleislääkärin täytyy osata katsoa suuhun kokonaisvaltaisesti, todetaan 27.12. 2022 julkaistussa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa.
Mielipidekirjoituksen kirjoittaneet lääke- ja hammaslääketieteen asiantuntijat, HUSin tutkija ja sydänkirurgi Tommi Pätilä, suun infektiosairauksien emeritusprofessori Jukka Meurman sekä Helsingin yliopiston suu- ja leukasairauksien yksikön professori Timo Sorsa muistuttavat, että maailmassa on vain pieni joukko ihmisiä, jotka ovat laajalti perehtyneet suun- ja yleissairauksien yhteyteen. Useat näistä huippuosaajista ovat kouluttautuneet sekä lääkäriksi että hammaslääkäriksi, myös Suomessa.
– Tätä osaamispohjaa on syytä laajentaa esimerkiksi niin, että hammaslääketieteen opintoihin täytyy lisätä saumaton mahdollisuus lääketieteen opintoihin. Vastaavasti yleislääkäriin koulutukseen on lisättävä hammaslääketieteen opetusta. Sitä on syytä tarjota jo valmistuneille lääkäreillekin. Myös yleislääkärin täytyy osata katsoa suuhun kokonaisvaltaisesti, mielipidekirjoituksessa todetaan.
Kirjoittajat muistuttavat, että nykyinen hammaslääketieteen alan koulutusohjelma Suomessa on Yhdysvalloista adoptoitu koulutusjärjestelmä, jossa paneudutaan syvällisesti suoraan hammassairauksiin.
– Suuta lukuun ottamatta kaikissa muissa kehon osissa koulutetaan osaajat ensin lääkäreiksi, jonka jälkeen on mahdollisuus perehtyä tiettyyn erikoisalaan. Koska lääkärin opintoihin ei sisällytetä hammaslääketieteen opetusta, hammaslääketieteen ja muun lääketieteen välille on muodostunut kuilu.
Hammaslääkärit hyötyisivät lääketieteen opinnoista
Hammaslääkäketiede on tekninen ala, jossa varhainen erikoistuminen mahdollistaa hyvät valmiudet työhön. Kirjoittajien mielestä tehokkuuden näkökulmasta voisimme samalla tavalla kouluttaa monen muunkin lääketieteen erikoisalan osaajat suoraan ammattiinsa. Kattava yleissivistys lääketieteestä – toisin sanoen yleislääkärin perustutkinto – on kuitenkin ehdoton etu. Se mahdollistaa laaja-alaisen näkemyksen kliinisen työn tueksi. Hoidamme aina kokonaista potilasta.
Kirjoittajien mielestä kahden viime vuosikymmenen aikana lisääntynyt tieto osoittaa, että koulutuksessa on tehty ilmeinen virhe. Ihmisen terveys muodostuu kokonaisuudesta, johon suunterveys kuuluu tärkeänä osana. Huono suunterveys on myös yksi riskitekijä muun muassa monen kansansairauden taustalla.
– Tiedemaailma on herännyt todellisuuteen, että suu onkin osa kehoa. Hampaat ovat luusta pehmytkudosten läpi ulottuvia rakenteita ja hampaan rajapinnat muodostavat tärkeän portin kehon ja ulkomaailman välille. Tulehtuneet ikenet ja rikkoutuneet hampaiden pinnat toimivat suorana reittinä bakteereille, mielipidekirjoituksesta selviää.
Suun tulehdukset ovat huomattavan yleisiä ja edistävät myös kansansairauksiamme kuten syöpiä, diabetesta, sydän -, keuhko - ja munuaissairauksia. Tuoreimpana uutisena myös Covid-19-infektioita. Lista on pitkä.
Kirjoittajat muistuttavat lisäksi, että väestön ikääntyessä kuljemme vääjäämättä kohti vaikeita aikoja terveydenhuollossa ja sen taloudellisessa hallinnassa. Suun tulehdukset lisäävät sairaalahoitoa ja sen komplikaatioita – jopa kuolleisuutta.
Kirjoittajat näkevät, että suunhoitoon ja sen laaja-alaiseen ymmärtämiseen – ja etenkin hammassairauksien ehkäisyyn – panostaminen maksaa tutkitusti sijoituksen moninkertaisesti takaisin.
– Ehdotus jää viranomaisten ja kouluttajien pohdittavaksi. Suomi on oikea paikka johtamaan tätä kehitystä. Suun ja yleisterveyden yhteyden systemaattinen tutkimus alkoi suomalaisten tiedemiesten havainnoista muutama vuosikymmen sitten.
HS.fi:n mielipidekirjoitus:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009211414.html
